torstai 10. marraskuuta 2016

Arjen sankari(tar) by Arnella Nyman

Jos joku olisi vuosi sitten kertonut minulle millaista elämää elän nyt, en olisi todennäköisesti uskonut korviani. Oma hevostalli ja itsensä työllistäminen rakkaan harrastuksen kautta on jo pitkään ollut unelmani, mutta tämä haave toteutui ehkä aikaisemmin kun olen uskaltanut kuvitellakkaan.

Kun reilu kolme vuotta sitten aloitin Aikuis-ja Yleiskasvatustieteen opintoni Helsingin Yliopistossa, ajattelin joskus ääneen sivulauseessa, että kyllähän niistä pedagogisista taidoista sitten on hyötyä myös hevosten parissa ja valmentajan roolissa. Tänä keväänä ahersin kandidaatintutkielmani parissa, aiheena tietenkin mielikuvien käyttö ratsastusopetuksessa. Kuten kandin aiheestanikin voitte päätellä, oli ajatus hevosalan yrittäjyydestä muhinut enemmänkin näiden kolmen opiskeluvuoteni aikana. Ajelimme äitini kanssa melkein päivittäin Nurmijärvelle, jossa hevosemme tuolloin asuivat, ja pikkuhiljaa aloimme puhumaan enemmän ja enemmän omasta tallista. Yhtenä helmikuisena päivänä saimme kuulla, että Sipoossa olisi ihana tila myynnissä... Tuumasta toimeen ja pankkineuvotteluiden jälkeen olimmekin avomieheni kanssa yhtäkkiä vappuaattona tilanomistajia!

Siitä tämä Helsingin keskustasssa asuvan nuoren parin arki alkoikin muuttumaan päivä päivältä enemmän, ja kesäkuun alussa muutimme tänne "landelle". Ihan junttejahan tässä ei vielä olla, edelleen pääsee puolessa tunnissa stadiin ;) Kesä aherrettiinkin sitten kellot ympäri koko perheen voimin, jotta saimme kaiken valmiiksi heppojen muuttoa varten. Tässä välissä postissa saapui Kasvatustieteen kandidaatin paperit (jatkan tässä työn ohella maisteriksi) ja toiminimenkin kerkesin perustaa! Kisakausi oli myös täysillä käynnissä, joten hevoset muuttivat tilalle vasta elokuun lopussa, PM-kisojen jälkeen. PM-kisoista toimme Thórin kanssa tuliaisena hopeamitalin :)

Olen tosi tyytyväinen meidän tallin porukkaan, omia heppoja on 3 ja asiakkaita 9. Hyviä tyyppejä, niin hevoset kuin ihmisetkin ! <3



(Tässä lunta on vielä suhteellisen vähän :D)

Miltä tämän arjen sankarittaren arkipäivä sitten näyttää ? (Nyt lumien tultua työpäiviin on tullut hieman lisätehtäviä, taistellaan lunta ja jäätä vastaan :D) Herään 06:30 ruokkimaan hepat, jonka jälkeen tulen takaisin sisälle syömään aamupalaa (tai nukkumaan, heh...), ja ulos menen uudestaan kahdeksalta, jolloin apuuni saapuu usein isäni tai äitini. Sitten viemme tallihevoset ulos ja jaamme heinät pihattoon. Tämän jälkeen alkaa tallin ja tarhojen siivous, sekä vesien täyttö, jonka jälkeen vietämme lounastauon. Lounaan jälkeen jaamme hevosille päiväheinät ja pakkaan valmiiksi tallihevosten iltapäivä-, ilta- ja aamuheinäkassit (ja väkirehut) sekä vaaleanpunaiseen kottikärryyni pihaton iltaheinät. Heinä"show":n päätyttyä lähden usein ratsastamaan Thórilla ja Sylvialla, ja iltapäivällä pidän hetken taukoa sisällä, jolloin usein äitini siivoaa ahkerasti pihattoa ja piha-alueita.

Thór näyttää kieltä talvelle :D!

Parina iltana viikossa pidän ratsastustunteja, ja vähintään kerran viikossa minulla on Thórin kanssa oma valmennus. Silloin tällöin käyn myös Porvoossa pitämässä tunteja ja läpiratsastan asiakkaideni hevosia. Valmentamisesta pidän kovasti ja itsevarmuuteni valmentajana kehittyy koko ajan. Tykkään siitä, kun huomaan käyttäväni niitä pedagogisia oppeja, joita olen kirjoista kolme vuotta päntännyt! Ammennan myös tietoa omista kokemuksistani. Opettaminen on mielestäni antanut paljon omalle ratsastukselleni, koska saatan katsoa itseäni ikään kuin ulkopuolisen silmin, ja miettiä mitä kaikkea korjaisin jos olisin opettaja. Alkaa jo kuulostamaan hieman skitsofreeniseltä, mutta näin se homma toimii :)
Lämmin vaatetus on kaiken A ja O!

Iltaisin otamme hevoset sisälle seitsemän maissa, ja noin puoli kahdeksalta hepat nauttivat iltaruuistaan. Pihaton slowfeeding-laatikot täytetään myös illalla täpötäyteen yötä vasten. Sitten suljemme tallin ovet ja sanon "Hyvää Yötä, God Natt", hepoille :)



Arki tosiaan on nyt hyvin erinäköistä kuin vuosi sitten, työtä riittää, mutta tämä tuntuu niin omalta jutulta! Perhettäni en voi kiittää tarpeeksi, olette suunnaton apu <3


P.S. Hauis on kasvanut näissä hommissa ;)!




// Arnella Nyman

maanantai 17. lokakuuta 2016

Ratsu, ravuri ja muutama myytti by Sonja Julkunen


Omalla ravihevosellani on ratsastettu tai ennemminkin ratsasteltu aina, mutta viime aikoina hommaan on tullut uutta puhtia minua ratsastustaitoisemman kaverini innostuttua jumppailemaan säännöllisesti BWT Lovestoryn kanssa.
Matkan varrella olemme koko kolmikko oppineet paljon uutta toinen toisiltamme. Yksi oppimisen osa-alue olisi ehdotonta Myytinmurtajat-kamaa.
Hevosaiheisen TV-ohjelmakonseptin rahoitusta ja vakuutusmahdollisuuksia odotellessa ajattelin avata muutaman Totta vai tarua -pähkinän tekstimuodossa ilman vaaraa ihmis- tai eläinvahingoista. Aiheena on hevosmaailman kestohitti ratsut vastaan ravurit.
Väite: Jos ohjista vetää, ravuri kiihdyttää vauhtia. Ne on opetettu tähän kisoja varten.
Väärin ja väärin. Tähän tekisi ensin mieli heittää pari vastakysymystä ihan puhtaasta uteliaisuudesta: miten sama taru kertoo että ravureita sitten jarrutetaan? Entä mitä hyötyä tällaisesta opetetusta taidosta voisi olla? ☺
Tässä myytissä on sikäli totuuden siemen, eli moni ravihevonen näyttäytyy kilpa-areenalla melko napakat ohjakset kuolaimissaan kiinni. Lähtökohtaisesti ohjien tehtävä on kuitenkin hyvin samankaltainen niin ajossa kuin ratsastuksessakin: niillä jarrutetaan ja annetaan tukea hevoselle. Ravikilpailun loppusuoralla vauhdin ollessa huipussaan ohjakset saattavat lepattaa laineilla ilman vetämisen häivääkään.
Esimerkiksi ravihevosta ratsastaessa yllä kuvattu tunne vauhdin loputtomasta kiihtymisestä voi kylläkin ilmaantua hyvin helposti, sillä hevosilla voi olla menohaluja liian kanssa. Kyseessä on pohjimmiltaan sama logiikka kuin ratsujen kanssa: mikäli hevonen ei vastaa pidättämiseen syystä tai toisesta, ei auta jäädä staattisesti vain vetämään ja roikkumaan ja turruttamaan hevosta apuihin entisestään.
Jarrujen kadotessa on syytä kokeilla rajumpaa puolipidätettä, liikuttaa kuolainta, ohjata ympyrälle, suunnata seinää päin, kyllä te tiedätte. Ohjastuntuma puolestaan on tavoiteltavaa molemmissa lajeissa, mutta ravihevonen voi menohaluissaan joskus vaatia napakamman ohjastuntuman – jos toki sama pätee kaikkiin kilpahevosiin, esteillä etenkin.
Ohjat tiukalla, koska näin kilpailun alla halutaan mennä hiljaa. Tai kuski haluaa, hevonen ei...
Väite: Ravureilla ei voi/kannata/pidä/saa ratsastaa.
Väärin. Ratsastus on älyhyvää jumppaa lihaksistolle, kehitystä koordinaatiolle, virkistystä mielelle, you name it. Mikäli ravihevonen on terve ja peruskuntoinen, en keksi mitä hallaa sopivalla satulalla suoritettu taidoiltaan mukiinmenevä ratsastus voisi tehdä.
Käytännössä tähän aikuisten hevosten täydellistä hipovaan treenimuotoon voi kuitenkin tulla monta mutkaa matkalla menestykseen, etenkin ammattimaisessa toiminnassa.
Kuten: Mistä sopiva satula ja taitava ratsuttaja sekä sen jälkeen ratsastaja? Niin ja hyväpohjainen ratsastuskenttä? Miten ratsastustreenit ja niiden intensiivisyys sovitetaan lajivalmennukseen eli hiitteihin ja ravikilpailuihin?
Millä ajalla näitä asioita edes ajatellaan saati toteutetaan? Niin ja mikä tärkeintä kuka haluaa tämän kaiken uudistusmielisen treenauskokeilun aiheuttaman kustannuksen maksaa? Vastaus lienee ei kukaan.
Niinpä usein tehdään vain kärrytreenejä tai haetaan vaihtelua ja liikunnan variaatioita muualta, kuten kävelykoneesta, perähevosena pitämisestä, uittamisesta ja pihatossa asumisesta. Monellakin ravurilla on kyllä ollut satula selässään, mutta sitä ei välttämättä edes kutsuta ratsastamiseksi vaan selästä kävelyttämiseksi.
Kuikukaula ja silakkarunko sen paljastavat: ravuri on matkalla poikkitieteellisiin treeneihin.
Väite: Ravihevosta ei saa laukkuuttaa, koska sen työ on mennä pelkkää ravia.
Väärin. Ravuri oppi kolmannen askellajinsa jo varsana, kun se pienenä ja pörröisenä söpöliininä emänsä vierellä viipotti menemään.
Hevonen ei raveissa yleensä laukkaa siksi että se luulisi laukan olevan ohjastajan toiveissa. Laukan syy on ennemmin yli-innokkuudessa, masentumisessa, fyysisessä kolotuksessa, säikähdyksessä tai muussa häiriössä. Vauhdikas ravi on sen verran kovaa kuntoa ja koordinaatiota vaativaa puuhaa, että hevosesta ja sen geeneistä riippuen stiplu voi tulla vähästäkin.
Niin kauan kuin laukkaamiseen (kärryiltä, selästä tai vaikka liinassa juoksuttaen) on kuitenkin omanlaisensa tilanne, paikka ja ennen kaikkea käsky, ravurinsa laukkoihin kannattaa etsiä syytä muualta.
Päin vastoin laukkaaminen on monelle hevoselle paitsi mielen virkistystä myös selän ja koko kropan vetreytystä sekä hyvää keuhkojen puhdistautumista. Niinpä ei-toivotut laukat kilpailutilanteessa voivatkin vähentyä kotona tehtyjen laukkatreenien ansiosta. Paradoksaalista eikö?

Loppusuoran loppupuolella ei ohjista vedetä. BWT Lovestoryn kilpakumppanilla ei tosin ole (ober)sekkiä joka tukisi päätä sopivaan juoksuasentoon, joten kuski pitää ohjastuntuman koko kilpailun ajan.
Väite: Ravurit ja ratsut ovat samanlaisia, yksilöllisiä eroja lukuun ottamatta. Hevosia ne kaikki ovat.
Totta ja tarua. Tämä on kylläkin vähän feikkiväite, koska en ole tällaista juuri tähän hätään keneltäkään kuullut. MUTTA kypsään kolmeakymmentä (?!?!?!?!!) kolkuttelevaan ikääni mennessä olen havainnut, että oli ajatus mikä tahansa niin luultavasti joku tässä maailmassa on sellaista ainakin joskus miettinyt (hyvässä ja pahassa).
Joten hyväksyn itse oman kompakommenttini mukaan. Hevosroduilla on tietenkin omat piirteensä jotka tulee ottaa huomioon. Ravurin kanssa on turha hakata päätä seinään täydellisen peräänannon kanssa – sen kaulanikamat ovat yksinkertaisesti niin ahtaat, että liike on pyhä mahdottomuus.
Laukka taas on jalostumisen näkökulmasta ravurille kuin häntäluu ihmiselle – kaikilla se on mutta eipä sillä mitään tee, siis ainakaan kouluratsastuksessa. Häntäluu korkeintaan kipeytyy ja ravurin laukka nyt vaan on niin nolla pistettä.
Sen sijaan samankaltaisuuksia on tosi paljon, ja niitä ovat perusasiat hevosen fysiikassa, valmentamisessa ja ennen muuta psyykessä: oppimista tapahtuu koko ajan, ja sen rajana on vain taivas. (Ja ihmisen kekseliäisyys. Ja hermot ja viitseliäisyys ja aika. Mutta siis lähinnä taivas.)

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ponien "missi-kilpailuissa" by Niina Perkkiö

Ponien "missi-kilpailuissa"


Kun "pää" kisakausi olisi ohitse, olimme suunnitelleet, että kantakirjaamme Gondan.
Lähin näyttely olisi Ruukissa, vain 50 kilometrin päässä meiltä. Ilmoitin ponin sinne. Näyttelythän ovat aina viikolla ja keskellä päivää, joten varasin pekkas-päivän itselleni. Muutamaa viikkoa ennen näyttelyä Hippoksesta otettiin yhteyttä, että New Forest ponimme kannattaisi kantakirjata rotuponeihin eikä ratsuponeihin. Näin noviiseina meillähän ei ollut aikaisempaa kokemusta näyttely-touhuista. Ilmoitin, että siirretään poni rotuponinäyttelyyn. Missä olisi lähin semmoinen näyttely? Hippoksesta vastattiin, että  14.9 olisi Myrkyssä näyttely. Näin 50 km matka vaihtui 400 km reissuun.


Lähdimme matkaan tiistaina iltapäivästä, koska näyttely alkaisi jo klo 9.00 keskiviikko-aamuna ponien mittauksella.  Nykyään pitemmät ajot matkustamme "yhden pysähdyksen taktiikalla".










Olimme perillä Suupohjan tallilla Myrkyssä iltasella, jonka jälkeen ratsastimme ponin. Matleena hoiti ratsutuksen ja minä purin tavaroitamme ja laitoin ponille iltaruuat. Ponille hyvän yön suukko ja unten maille koko sakki. Yleensä majoitumme automme living-tilassa, mutta nyt yövyimme Matleenan hevos-kaverilla. Myös minä olen saanut uusia ystäviä lapsen harrastuksen myötä. On ollut ihanaa tutustua uusiin hevos-ystäviin ja jakaa ilot ja surut heidän kanssaan.


Aamulla klo 7.00 lähdimme tallille ruokkimaan ponia. Matleena kävi kävelyttämässä Gondaa ja minä siivosin karsinan sillä aikaa. Sen jälkeen aloimme puunaamaan ponia. Tietenkin jo kotona olimme pesseet ponin kiilto lux shampoolla ja siistineet yleisilmeen. Nyt kaviot öljyttiin ja sukat valkaistiin talkilla.


Kynsien manikyyri

Ponin mittausta



Ponista mitattiin säkä-, lautaskorkeus, rinnan ympärys ja etusäären ympärys. Gonda käyttäytyi kerrankin mallikkaasti. Mittauksesta siirryttiin maastakäsin esittämiseen. Maneesiin oli laitettu kolme puomia kolmion malliin, jota kierrettiin oikeassa kierroksessa.


Aluksi poni laitettiin poseeraus asentoon tuomarien eteen. Sen jälkeen tuomarit pyysivät liikkeelle. Minä juoksin ponin kanssa ja Matleena antoi tarvittaessa raipalla vauhtia, että saatiin liikkeet kunnolla esille. Käynti ja ravi esitettiin näin. Laukan sai esittää joko liinassa tai irti päästämällä maneesiin.








Gonda esitettiin vielä ratsain, joten loppuarvostelu tulisi vasta sen jälkeen. Siirryimme ulos verryttelemään ponia.


Kuva Annika Gullmes



Ratsain-esittäminen piti tehdä Srl:n kouluratsastus kilpailusääntöjen mukaisella varustuksella. Ainoastaan harja piti olla auki. Sen hoiti Matleena. Siinä katsottiin ravi, laukka ja lisätyt askellajit.


Sen jälkeen tuomarien eteen kuulemaan tuomiota: Tammalla on hyvä rotu- ja tammaleima. Sillä on ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen, pitkä kaula, pitkä, hieman pysty lapa ja hyvä säkä. Ylälinja on sopusuhtainen. Vahva lanne ja pitkä, luisu lautanen. Jaloissa on riittävä luusto. Käynti on tahdikasta ja matkaavoittavaa. Ravi on lennokasta ja aktiivista. Laukka on rytmikästä ja ylämäkeen suuntautunutta. Käyntiliikkeet 8.5, raviliikkeet 9.0, laukka 8.0. Kantakirjataan ykkös-palkinnolla.








Kuva Annika Gullmes
Kuva Annika Gullmes

Gonda palkittiin vielä BIS (Best in show). Ei muuta kuin varsojen tekoon :).











keskiviikko 3. elokuuta 2016

PM-kisavalmisteluja by Arnella Nyman

Tänään matkamme kohti Norjaa ja Pohjoismaiden Mestaruuskisoja alkaa. Lähdemme iltalaivalla Naanantalista Kapellskäriin. Huomenna aamulla ajamme laivasatamasta vain noin puoli tuntia islanninhevostallille ihanaan Toftingeen, jossa Thór pääsee lepäämään ja jaloittelemaan. Yövymme siellä ja perjantai aamupäivällä matkamme kohti Norjaa jatkuu. Perjantaina ajamme noin 500km Oslon alapuolelle tallille, jossa me jälleen pääsemme huilimaan. Sieltä ajamme sitten lauantaina vain 200km kilpailualueelle Norjan Biriin, joka on aivan Lillehammerin lähettyvillä.

Eilen olikin siis vuorossa pakkaamista ja Thórilla oli mukavan rentouttava päivä: fysioterapeutin käsittely ja juoksutus. Melkein kahden viikon reissulle lähtiessä ei pakkaaminen ole ihan pikkujuttu, noin neljä tuntia taisi vierähtää tallilla tavaroita lajitellessa. Illalla sitten pakkausrumba jatkui kotona: vaatteita on nyt sitten joka lähtöön, sääennuste kun vaikuttaa hyvinkin epävakaiselta.



Kisakaapin laatikosta löytyy kaikki tarpeellinen :)

Mitä kaikkea tarvitsemme mukaan... ?

Traikun kaappi tarkkaan pakattu, tänään vielä heinäkassit tuon palapelin päälle!



Heppalehti ja hyppynaru (ja tasapainotyyny) ovat ratsastuskamojen lisäksi minun tärkeimmät varusteet ;)


Thór nauttii Julian käsittelystä <3

Kisakaappi on ehdoton pitkillä reissuilla !


Laivamatkaa varten on varattu kaikki herkut Thórille: tarjolla on heinän lisäksi pellavapuuroa, greenmixia ja omenamelassia, jotta nesteytys on taattu.


Kuulumisia Norjan reissulta voitte seurata Facebookissa ja Instagramissa !

/Arnella Nyman


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kesän kiireitä ponirintamalla by Niina Perkkiö

Hevosautoon on tullut kiitettävästi kilometrejä kesän aikana, maaliskuusta heinäkuun alkuun 10 000 km. Meillä on ollut valmennuksia tai kisoja joka viikonlopulle kesäkuun ajan. PM-kisoissa oltiin tänä vuonna vielä turisteina, mutta jospa ensi vuonna jo tosi toimissa.

Minni myös kannustusjoukoissa.



Kun PM-kisoista saavuttiin la-iltana, pyöri pyykkikone muutaman tunnin ja su aamuna oli rippilapsella puhtaat vaatteet rippileirille mukaan. Ripari kestäisi viisi päivää, joten ponilla oli huoltoviikko.


Tiistaina käytiin kiropraktiassa. Kaulan taipuisuus oli parantunut huimasti, jee. Porkkanajumppaa on tehty treenien jälkeen. Selästä muutamia fasettilukkoja auki, niin kokoaminen taas luonnistuu paremmin.

 Gonda Jaana Tainion käsittelyssä.



Torstaina kävi kengittäjä. Kengittäjä käy viiden viikon välein. Lappeenrannan kisat ovat nurmikentällä, joten laitoimme "talvikengät" alle. Vielä hokin reiät täytettiin silikoonitupeilla.

Esa Myllymäen manikyyrissä.



Poni sai lomailla alkuviikon ja torstaina hevosenhoitajamme Irina alkoi liikuttaa sitä. Minä sain keskittyä leipomiseen ja rippijuhlien laittoon. Rippikuvat muistoksi juhlavieraille kävimme ottamassa Kalajoella merenrannassa. Joka ponitytön (ja äidin) unelmahan on poseerata poninsa kanssa.












Maanantaina oli paluu arkeen ja treenaamiseen. Laukan kanssa olemme edenneet hirmuisesti ja poni  kokoaa siinä jo itseään. Matleenan oma valmentaja kävi maanantaina ja tiistaina. Auton pakkauskin vie aina monta tuntia.






Keskiviikkona starttasimme kohti Lappeenrantaa ja Future Dressage Cup:ia. Meiltähän nämä matkat tunnetusti kestää. Kuusi tuntia ajoa olisi tiedossa. Poni onneksi matkustaa hyvin ja ei stressaa reissaamista.






Perille päästyämme ratsastuksen glamour oli taas kaukana. Hiki virtasi -25´c helteessä, kun täytimme jabaa, jossa poni asuisi keskiviikosta lauantaihin. 10 kottikärryllistä sahanpurua ja tavaroiden purku autosta. Mä niin tarvitsin suihkua.. Mutta ei jouda, poni pitää käydä vielä liikuttamassa noin pitkän ajomatkan jälkeen. Samalla se saisi tutustua myös avaraan ratsastus-areenaan. Emme ole aikaisemmin nurmella ratsastaneet, joten emme tienneet, miten se reagoisi pohjaan. Ennen kuin pääsisimme ratsastamaan, pitää vielä hokit ruuvata kannoille paikalleen. Tällä kertaa homma sujui mallikkaasti ja kaikki hokit olivat yhteistyö kykyisiä. Yleensähän se viimeinen ei lähde kierteille sitten millään.


Lappeenrannan kisat sujuivat ihan hyvin. Tämän kesän kisaratojen opettelu on helppoa: niitä on vain kaksi. Ponien henkilökohtainen ohjelma ja ponien joukkueohjelma. Näillä mennään. Jos noista kummastakin saa yli 58 % ja selviää 12 parhaan joukkoon, pääsee esittämään oman vapaa-ohjelmansa, kur:in.  Se on jokaisen henkilökohtainen.  Lappeenrannassa päästiin kur:iin asti. Onnittelut lapselle hyvästä ratsastuksesta.


 Jaban tyhjennys menossa. Meidän diivahan ei turhia väistele.

 Ratsukko lähdössä kur:n palkintojen jakoon.

 kisakampauksen tekoa





Jaban tyhjennys ja kotimatka voi alkaa. Kuusi tuntia takaisin ja tallilla auton purku. Ihana oma sänky kutsuu..
Kun pääsin kotipihalle, meillekin oli rantautunut kesän kuumin hitti: pokemon go peli. Lähdin Santerin kanssa vielä hunttaamaan muutaman pokemonin. Suuri vainukoirakin lähti jaloittelemaan mukaamme.















lauantai 16. heinäkuuta 2016

Vikeltäjiltä kevään kisakuulumisia kotimaan kamaralta :) by Aime Nederström-Alanko

Kevään kisakuulumisia kotimaan kamaralta

Kiirettä on pitänyt koko kevään vikellysrintamalla. Kisattu on ahkerasti niin Suomessa kuin ulkomailla. Meri, Liina ja Heta kiersivät kevään ja alkukesän aikana monet kansainväliset CVI kilpailut ja juhannusta edeltävänä viikonloppuna oltiin omien hevosten kera Flyingen CVI kisoissa. Nyt kuitenkin palataan kevääseen ja Suomen kisoihin.

Kangasala Equillence Center Tavela 23.4

Tavelassa järjestettiin yksipäiväset 3- tason kilpailut, jonne matkattiin isolla joukolla Vihdistä. Senioreiden A tason kilpailuun osallistuivat Meri ja Liina Pokerilla ja Heta Taavilla. Junioreiden A tasolla vikelsivät Hanna Pokerilla ja Lilja Taavilla. A taso on kansallinen laukkaluokka joka vastaa samaa tasoa millä kansainvälisissä kilpailuissa vikelletään. Lisäksi B tasolla joka on helpotettu laukkaluokka kilpaili 2 tyttöä, joista toinen ensimmäistä kertaa laukassa. C tasolla eli käynnissä oli iso joukko pikkuvikeltäjiä joista suurin osa oli ensimmäistä kertaa kilpailemassa. Kaikki käyntivikeltäjät vikelsivät Veeralla joka oli myöskin pitkästä aikaa kisoissa mukana. Veeran ensi debyytti vikellyskisoissa oli noin kolme vuotta sitten kun lainasimme hevosta eräälle käyntijoukkueelle joiden oma hevonen oli sairastunut.
 Veera ja käynti yksinvikeltäjät
C tason yksinvikellyksessä kaikki kuusi tyttöä tekivät hienoja suorituksia jännityksestä huolimatta. Käynti pareja meiltä oli kolme joista Papu ja Nea sijoittuivat hienosti toiseksi. Senioreissa Meri voitti ja Heta oli kolmas.

Pienet lämmittelemässä ennen suoritusta


Ypäjä 14.-15.5

Parin viikon päästä suunnattiin sitten Ypäjälle kaksipäiväisiin kisoihin. Kahden päivän kisoissa A taso kilpaillaan kahdessa kierroksessa eli ensimmäisenä päivänä suoritetaan perusliikkeet ja vapaaohjelma ja toisena päivänä seniorit tekevät teknisen ohjelman ja vapaaohjelman. Lopputulos on molempien kierrosten yhteistulos. Tämä on hyvää harjoitusta niin vikeltäjille kuin hevosillekin jotka ovat suuntaamassa kansainvälisiin kilpailuihin, joissa vikelletään aina useampana peräkkäisenä päivänä.

Ennen Ypäjän kisoja kaikki saivat vihdoin tiimi fleecet


Ypäjälle osallistuttiin jälleen kolmen hevosen voimin. Käynti yksinvikeltäjiä oli 7, pareja 4, B tasolla kaksi vikeltäjää ja A tasolla sennuja Meri ja Heta (Liinan ollessa Itävallan CVI kilpailuissa) ja junnuissa Hanna ja Lilja. Lisäksi lainasimme Pokeria yhdelle vikeltäjälle jonka hevonen ei päässytkään kilpailemaan. Ypäjällä puitteet olivat ihanat ja ulkona vallinnut kaatosade ei haitannut kun saatiin olla maneesin suojissa.

Pienillä vikeltäjillä ei pysy jalat maassa suoritusten välissä :)

 Kun kaikilla oli kokemusta jo ainakin yksistä kisoista niin suoritukset olivat hienoja! Käyntiyksinvikellyksessä Nea sijoittui yhdeksänneksi peräti 35 vikeltäjän joukossa ja muutama muukin oli hyvin lähellä sijoituksia. Käynti pareissa Hanna ja Lilja sijoittuivat upeasti toiseksi.


Hannan ja Liljan käynti pari Pokerilla

B tasolla Taavilla Papu sijoitui neljänneksi ja Pokeria lainannut Maija oli kolmas!
B tason palkintojen jakoa, myös juoksuttajat palkitaan. Papu rivin pienimpänä liilassa fleecessä.
 A tasolla junnuissa ei tällä kertaa tullut sijoituksia vaikka Hanna ja Lilja molemmat tekivätkin varmat ja hyvät suoritukset. Junnuissa taso on hyvin tasainen ja erot vikeltäjien välillä pieniä.

Sennuissa Meri voitti Pokerilla ja Heta Taavilla toinen!

Hevoskolmikkomme hevosten palkintojen jaon jälkeen. Poksu ja Hanna, Taavi ja Meri, Veera ja Aime. Kaikki hevoset saivat porkkanapussit palkinnoksi.

Kesäkuussa treenattiinkin sitten ahkerasti CVI Flyingeä kohti, mutta välillä täytyy pitää hauskaakin ja kävimme Taavin ja muutaman vikeltäjän voimin esiintymässä eräillä country teemaisillla synttäreillä.

Ensi kerralla sitten lisää ulkomaan reissuista!