perjantai 20. toukokuuta 2016

Askellajiratsastajat "isohevos"-tunnilla by Arnella Nyman

Ajattelin kertoa teille elämäni ensimmäisestä ratsastustunnista puoliverisellä. Me askellajiratsastajat kutsumme siis kaikkia islanninhevosia säkäkorkeudeltaan suurempia rotuja "isohevosiksi".
Olen kymmenenvuotiaana aloittanut ratsastuksen, ja sattumalta heti islanninhevosilla. Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat, kun olen oikeasti ratsastanut ei-askellajihevosta.
Pitkään olen suunnitellut meneväni ratsastustunnille puoliverisellä. Vuoden alussa kävimme fysioterapeuttini Julian kanssa Nurmijärvellä Equstomissa testaamassa ratsastussimulaattoria. Sanna Siekkinen piti silloin meille oikein hyvän ja silmiäavaavan tunnin. Simulaattorikäynnin jälkeen esimerkiksi laukan ratsastaminen on sujunut osaltani paremmin, kun tiedän tarkemmin mitä fiilistä haen. Islanninhevosilla esiintyy nimittäin usein nelitahtisuutta laukassa.
Simulaattorilla ratsastamisen jälkeen päätimme Julian kanssa, että menemme Equstomille Sannan ratsastustunnille. Maanantaina olimme vihdoinkin tällä tunnilla, ja ilmassa oli jopa hieman jännitystä. Minä sain ratsukseni 21-vuotiaan valkoisen ruunan, Nudden. Hän oli oikea herrasmies!
Ihan ensimmäisenä huomasin hämmästyväni käynnin hitaampaa rytmiä, ja kesti hetken ennen kuin kroppani suostui mukautumaan liikkeeseen (eikä pyrkiä kiihdyttämään). Pidän kovasti Sannan opetustyylistä, jossa etsitään rentous kroppaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita perunasäkkinä istumista. Enemmänkin haettiin sitä tunnetta, että annetaan hevosen takajalkojen liikuttaa meidän lantiota. Käynnissä voi ajatella lantion liikkeen olevan loiva kahdeksikko.
Sain myös keskittyä siihen, että oikeasti tunnen molemmat istuinluuni ja nilkkojen rentouttamiseen. Jos nilkat ovat jäykät ja painan kantapäätä väkisin alas, ei myöskään reisiluun päät, lonkankoukistajat ja sitä kautta lantiokaan voi olla rennot. Tämä on minulle jo ennestäänkin tuttu juttu, ja oli kiva huomata, että myös valmentajakaartini "ulkopuolinen" opettaja huomasi samat parannuskohteet.
Onneksi olen treenanut paljon omaa lihaskuntoani ja kehonhallintaani, koska sitä kautta myös oma kehotuntemukseni on parantunut ja ymmärrän mistä opettaja puhuu.
Harjoitusravissa sain pari hienoa pätkää, kun onnistuin omalla kropallani hidastamaan ravin tahtia ja samalla pyytämään pidempää liikettä takaa.
Laukannostot olivat myös yksi "ahaa"-elämyksistä: Nudde ei nostanut laukkaa, ellei oikeasti sisäistuinluuni mennyt takakautta eteen-ylös. Heti kun löysin oikean fiiliksen sisäistuinluuhuni, myös laukannostot alkoivat sujumaan. Laukatessa taas oli tärkeää, että annoin oikeasti hevosen liikkeen viedä, enkä istunut liikettä vastaan. Lantion ja reisiluun päiden voi ajatella pyörivän vastapäivään ympyrää, sallien hevosen liikkeen eteen-ylös.
Tunti oli kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, ja sisälsi sekä ennestään tuttuja juttuja, että uusia vinkkejä. Askellajiratsastushan on ihan samanlaista perusratsastamista kuin esimerkiksi puoliverisillä ratsastaminenkin. Käyn ehdottomasti toisenkin kerran Equstomilla Sannan tunnilla, koska koen sen tukevan jokapäiväistä treenamistani.
Tämän jutun olen kirjoittanut autossa, matkalla Ypäjälle WorldRanking-kisoihin, jotka alkavat huomenna. Tervetuloa seuraamaan kisoja :)!
/ Arnella Nyman

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti